Rakas lukija,

olen jo vanha mies ja aikani on pian täynnä. Ennen kuin kuolen, kirjoitan muistiin mitä omin silmin näin ja kuulin toimiessani suurlähettiläänä eräässä maassa kaukana pohjoisessa.

Tuo maa oli siihen aikaan kuuluisa korkeasta sivistystasostaan ja erityisesti koululaitoksestaan. Maailman kaikista kolkista virtasi delegaatiota katsomaan tätä ihmettä ja ottamaan siitä oppia. Minäkin vierailin monet kerrat kouluissa ja totesin omin silmin, miten hyvällä mallilla asiat olivat. Hyvin käyttäytyvät, pellavapäiset lapset työskentelivät innoissaan mitä moninaisimpien, pedagogisesti ja didaktisesti oikeaoppisten tehtävien parissa, joita heidän korkeasti koulutetut opettajansa olivat heille antaneet. Koulurakennukset hohtivat uutuuttaan ja niihin oli sijoitettu suuri määrä kaikkein uusinta teknologiaa.

Kerran minut pyydettin puhumaan seminaariin, joka pidettiin tuon maan korkeimmassa koulutuslaitoksessa, SivistysAkatemiassa. Olin kuullut puhuttavan tästä laitoksesta ja odotin innokkaasti näkeväni sen omin silmin. Onnistuneen seminaarin jälkeen Akatemian dominus vei minut tutustumiskierrokselle.

Heti kierroksen alussa aloin ihmetellä sitä, että Akatemia oli kovin tyhjä, vaikka lukukausi oli vasta puolivälissä ja oli tavallinen arkipäivä. Dominus selitti, että se oli seurausta nykyaikaisesta ajattelusta. Ennen ajateltiin, että Akatemian tehtävä olisi laajentaa opiskelijoiden tietämystä ja opettaa heitä kriittiseen ajatteluun. Mutta tämä vanhanaikainen näkemys johti tehottomuuteen, joka nykyaikaisessa yhteiskunnassa on tuhoisaa mille tahansa organisaatiolle. Niinpä sen jälkeen, kun vanha näkemys korvattiin yhdellä, oikealla ideologialla, tulokset ovat monikertaistuneet. Opiskelu on tehokasta ja sujuu nopeasti, kun opiskeltavia näkökulmia on vain yksi. Niinpä esimerkiksi luentojen määrää on saatu karsittua murto-osaan aikaisemmasta ja sen takia opiskelijoiden ei enää tarvitse käydä paikan päällä kuin ani harvoin.

Kuultuani tämän kiittelin dominusta siitä, miten ennakkoluulotonta Akatemian johtaminen oli ja miten ketterästi siellä osattiin sopeutua muutoksiin. Dominus näytti tyytyväiseltä. Jatkoimme matkaamme humanistiselle osastolle.

Humanistinen osasto näytti myös kovin tyhjältä. Siellä näin kuitenkin joitakin ihmisiä pitkän käytävän varrella olevissa huoneissa, joiden ovet käytävälle olivat auki. Ihmiset lojuivat enimmäkseen tylsistyneen näköisinä näiden huoneiden sohvilla. Kohotin kysyvästi kulmiani ja dominus kiirehti selittämään. "Niin, mihähän kerroin, että Akatemiassa vallitsee tätä nykyä yksi näkökulma. Se näkökulma on seksuaalisuus. Uusimmat tutkimustulokset vahvistavat, että maailman kaikki ilmiöt ovat ymmärrettävissä seksuaalisuuden kautta. Sen takia kaikki muut, turhat näkökulmat on karsittu pois. Valinnanvaraa kuitenkin on, koska opiskelijat saavat vapaasti valita suuntautumisensa tämän näkökulman sisällä". Dominus viittasi oven pieleen ja nyt huomasinkin, että jokaisen oven viereen oli kiinnitetty kyltti. Niissä luki doggy, group, bondage, onania, s/m, gold rain jne. Ihmettelin tätä jonkin verran, koska en muistanut koskaan lukeneeni tällaista, vaikka seuraan säännöllisesti tieteellisiä julkaisuja. Mutta koska tämä maa kerran oli kuuluisa korkeasta sivistyksestään, en tietenkään kyseenalaistanut Akatemian linjausta.

Jatkoimme kierrosta. Eri suuntautumisvaihtoehtoja edustavia huoneita vilisi ohi. Lopulta päädyimme suureen, avaraan tilaan, josta oli uloskäynti Akatemian pihalle. Keskelle tilaa oli pystytetty torikojua muistuttava tiski, jossa kymmenkunta värikkäisiin lippuihin sonnustautunutta nuorta jakeli papereita harvoille ohikulkeville opiskelijoille. Menin uteliaasti lähemmäs ja puhuttelin erästä nuorta. Hän kertoi edustavansa anal- suuntausta ja pyysi minuakin liittymään heidän yhdistykseensä. Näytin varmaankin hieman empivältä, koska opiskelija jatkoi ja ehdotti, että lähtisimme heidän ryhmähuoneeseensa tutustumaan suuntautumisvaihtoehtoon lähemmin. Kieltäydyin kohteliaasti. Myöhemmin, kun kierros oli päättynyt Akatemian kahvilaan, ihmettelin dominukselle, miksi tiettyä suuntausta edustavat opiskelijat rekrytoivat muita omaan yhdistykseensä. Dominus kertoi totisena: "Se johtuu Oikeaoppisen ajattelun ja Puhumisen Ministeriön vuosittain järjestämästä kilpailusta. Nimittäin Ministeriö valitsee kolmen vuoden välein suuntauksen, joka on saavuttanut eniten suosiota opiskelijoiden keskuudessa, ja laatii sen pohjalta opetussuunnitelman kouluihin seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Pidämme käytäntöä hyvänä, koska vaikka rekrytointitoiminta vie resursseja itse opiskelulta, se on tietenkin hyvää oman suuntautumisalan käytännön harjoittelua".

Kiitin vuolaasti dominusta valaisevasta tutustumiskierroksesta ja lähdin pois. Olin melko hämmentynyt kaikesta, mitä olin nähnyt ja kuullut. Sen koommin en vieraillut Akatemiassa, ja pian minun olikin jo aika palata kotimaahani ja jäädä suurlähettilään virastani eläkkeelle. Olen kuitenkin säännöllisesti ja mielenkiinnolla seurannut tuon maan sanomalehtiä - opin nimittäin aikoinani maan kielen. Vain muutama päivä sitten luin tuon maan pääkaupungin sanomalehdestä uutisen, jonka mukaan SivistysAkatemia oli lakkautettu. Olen kirjoittanut nämä muistiinpanot jälkipolville, koska uskon, että sillä, mitä aikoinani omin silmin näin ja koin, oli jotain tekemistä Akatemian lakkauttamisen kanssa.